Pakko myöntää heikkoudekseni; erikoisennäköiset taivaat, auringonlaskut ja muut vastaavat. Kamera on ollut melkein koko tammikuun vain pölyttymässä hyllylläni. Mutta muutama päivä sitten karsinan siivouspuuhissani huomasinkin kuinka kauniilta taivas näytti. En ehkä ihan onnistunut taltioimaan tätä taivasta niin hyvin kuin halusin, mutta tykkään näistä kuvista silti. Kuvausmotivaationi katosi kuin taivaan tuuliin, kun olen koulupäivinä vasta neljän aikaan kotona ja silloin on jo niin kamalan hämärää.
Eikä tuo runsas loimittaminenkaan ole auttanut kuvaamismotivaatiossa. En oikein saa ketään pitämään kiinni hevosista, noin niin kuin klassisia poseeraamiskuvia varten. Joten on tyydyttävä siihen, että poniset möllöttävät vain tarhassa loimineen kaikkineen. Keväällä olisi mukava toteuttaa jokin projekti, että lähtisi ihan tosissaan kuvaamaan poseerauskuvia ja joitakin teemallisia kuvia. Lähinnä koska itseäni alkaa kyllästyttämään nämä ainaiset möllötyskuvat. Kesän myöden (jos aikataulut sopivat yhteen) olisi mukava mennä joitakin kisojakin kuvailemaan. Ja kesällä tietysti syntyy taas varsoja, joten ainakin vauhtia tallentuu kameran muistikortille.
Kyllä tämä motivaatio tästä vielä nousee, kunhan vain päästään kalenterissa vähän eteenpäin ja valoa tulee enemmän. :)
Mulla ihan sama tilanne! Haluaisin kuvata hevosia ("poseraamassa") mutta lisäkättä ei ole! Eikä valoa silloin kun olisi aikaa..
VastaaPoistaOllaan samassa veneessä! Ei ole kyllä helppoa tää kuvaamisharrastus. Varsinkaan talvella! Onneksi kevät tekee tuloaan :)
Poista